Prinsessamerihevonen

Eilinen oli niin kiire päivä, että yksi mekko kyllä valmistui mutta bloggaamaan sitä en ehtinyt. Tässä siis tulee.

Esikoinen toivoi prinsessaa. En mieluista prinsessa-aihetta löytänyt, joten sai merihevosen, josta tuli sitten "prinsessamerihevonen" kruunun kanssa :)  Kelpasi kuulemma, mutta vähän pahaa pelkään ettei ihan kuitenkaan. Voi olla että joudun vielä prinsessaa työstämään, jatkan siis sopivan kuva-aiheen etsintää...

Mekko tehty jälleen Tilda trikoomekon muokatulla kaavalla, materiaali sekä aplikaatiot joustofroteeta. Niinkuin kuvasta näkyy, niin leveyttähän tuossa on edelleenkin enemmän kuin reilusti. Toisaalta, ehkä nämä menee vielä hyvin muutaman vuoden päästä tunikoina :)

Tähän mekkoon sain jopa leikattua jo caprikankaatkin valmiiksi (samaa marjapuurojoustista kuin merihevonenkin), mutta en jaksanut enää vaihtaa koneeseen violetteja lankoja toisenvärisiin.

Hitusen väsynyt aamuposeeraus...

Tähän mekkoon tein vähän erilaiset hihansuut. Aiemmin olen vain huolitellut käänteet nurjalle, nyt kanttasin ne samalla resorilla kuin kauluksenkin. En ole noihin oikein tyytyväinen, voi olla että on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tällä tavalla nämä hihansuut toteutan. Ehkä tuohon olisi pitänyt laittaa vähän leveämpi sekä tiukempi resori että se olisi ollut nätimpi? Nyt se lörpöttää kummallisesti...

Lisää perhosia

Nyt tein sen, mitä oli ajatellut etten ainakaan tee - eli tein saman kuvan kahteen eri vaatteeseen :)  Kyseessä on tietenkin ihanan kesäinen perhonen. Ajatus lähti kun esikoisen oranssiin mekkoon leikkasin perhosen siipiä turkoosista joustofroteesta. Leikkasin kerralla koko siiven, josta "uloimman" kerroksen käytin aiemmin tekemääni mekkoon. "Sisempi" siipi jäi sivuun, josta tulikin sitten pohja kuopuksen mekkoon. Tähän tuli vähän yksinkertaisempi perhonen, en jaksanut enää lisätä tuon siiven ympärille sitä toista kerrosta. Toimii mielestäni ihan noinkin.

Malli on jälleen omiin tarpeisiin sopivaksi muokattu Tilda trikoomekko (Ottobresta), koko 92cm. Materiaalina ihana auringon/mangonkeltainen joustofrotee (Virosta). Tätäkin joustista olen marinoinut pitkään ja hartaasti, vihdoin pääsee käyttöön.

Koko aplikaatio myös joustistilkuista. Resoriksi valikoitui ihana turkoosi, yhdistettynä keltaiseen on oikein pirteän värinen! Ja koska kuopuksella on lastenohjelmat kesken, ei suostunut kuviin. Kuvattu siis ihan vain tylsästi lattialla!

Ja tähän on suunnitteluasteella tietenkin turkoosit legginsit...

Sydänkäpyselle

Koska esikoiselle ompelin jo sydänmekon, oli kuopuksenkin tietenkin saatava sellainen. Välillä ihan rasittaa, kun tyttöjen on saatava aina samanlainen mikä toisellakin on. Tuntuu välillä, että kateus on kantava voima, mutta päätin nyt kuitenkin tehdä toisenkin sydänmekon. 

Tällä kertaa toteutus oli hieman erilainen. Nyt päällekkäin kahta erisävyistä sydäntä joustiksesta. Ja itselleni taas muistutus aplikoinnista, että se kannattaa ehdottomasti aloittaa kärjestä eikä sivun keskeltä jos meinaa saada suoran kärjen... Nyt kun aloitin sivulta, veti sydämen kärki ompelusuuntaan sellaisen loivan kurvin eikä siitä tullut niin suora kuin olisin halunnut.

Kuopukselle vaihtui mekkokaava. Vaikka "Mockingbird" kiva kaava onkin, ei se kuitenkaan ihan parhaiten istuva malli ole meidän lapsille. Vihdoin myös kuopus on kasvanut 92cm:n kokoon (onhan ikääkin jo huimat 4 vuotta!) ja sain tehtyä lempparikaavallani "Tilda trikoomekko" mekon myös pienemmälle neidille. Tosin kaavaa sen verran jälleen muokkasin, että jätin sivuilta saumavarat pois ja pidensin helmaa sekä lyhensin hihat.

Tuli varsin mukava malli. Tytöt on jo valinneet itselleen hyllyistä kankaita ja esittäneet runsaasti erilaisia kuvatoiveita, minkälaiset mekot vielä heille pitäisi ommella. Esikoinen sanoi eilen, että hän on tyytyväinen vasta kun on saanut kymmenen mekkoa... Saa nähdä toteutuuko toive. Kankaita nyt ainakin olisi varmasti siihen kymmeneen mekkoon! 

Se hyvä puoli tässä mallissa on, että tuo 92cm koossa tehty mekko mahtuu myös 115cm pitkälle esikoiselle oikein hyvin leveydestä, helma on sellainen lantiopituinen "tunikamitta". Joten varsin pitkäikäisestä mekosta tässä on kyse. Siinä mielessä näitä voisikin vaikka tehdä sen verran kuin inspiraatiota riittää!

(Jälkikirjoitus:  kesken mekon kuvauksen oli kuopuksen aivan pakko suorittaa operaatio "varpaidenvälinöyhtän puhdistus"... Oli sen verran keskittynyt puuhaan että oli pakko vielä ikuistaa toimitus! Minun ihanan neuroottinen neljävuotias sydänkäpyseni <3)

Päivänkakkara

Mekkotehtailu jatkuu. Esikoiselle aiemmin valmistuneet mekot oli todellakin liian suuria, nyt tein tämän mekon 110cm (ilman saumavaroja ja pidemmällä helmalla). Paljon parempi, mutta kyllä tässäkin vielä kasvunvaraa riittää...

Materiaali tällä kertaa ruohonvihreää joustofroteeta. Neiti toivoi kukkaa, ja tähän vihreään valikoitui väriensä puolesta ehdottomasti päivänkakkara. Aplikointi on tehty myös kokonaan joustofroteetilkuista. Vaan olipa taas työlästä noita terälehtiä tikata, ei auttanut vaikka suurenti niitä, silti niissä riitti haasteita!

Muuten rakastan tätä vihreää väriä kovasti. Saa vaan nähdä pääseekö tämä kovinkaan usein käyttöön, tuntuu että meillä melkein kaikki muut paitsi vaaleanpunaiset, violetit ja kimaltavat vaatteet jää kaappiin seisomaan. Tähän teen vielä jossain vaiheessa valkoiset legginsit/caprit kaveriksi.  Ja huom - silitin valmiin mekon kuvaan! On jo ihan eri näköisesti viimeistellyn näköinen kuin aiemmat ryppyruntut... :)

Herkkuhetki

Vielä lisää valmiita tälle päivälle... Kuopus ihastui suunnattomasti jossain blogissa aplikoituun muffinssiin. Sellainenhan siis piti tehdä. Mekko samalla kertaa leikattu kuin  auringonkukkamekkokin, nyt värinä hento vaaleanpunainen. Muffinssi on aplikoitu velourista. Idea strösseleistä on törkiästi varastettu siitä blogista, josta neiti tämän bongasi. Valitettavasti idea jäi silloin vain mieleen enkä muista enää keneltä tämän idean nappasin. Kiitos siitä huolimatta!

Laitoin tuohon muffinssin alaosaan niminauhankin. Tilasin noita aikoinaan englannista lähinnä päiväkotiin tekemiini vaatteisiin. Meillä on pieni päiväkoti, jossa kaikki tuntevat kaikki mutta vaatteet menivät silti sekaisin. Tilasin kerralla nipun noita "Hiljainen Helmi" -nauhoja - samalla ne ovat paitsi tekijänsä merkki valmiiseen vaatteeseen, myös niminauha meidän molempien tyttöjen vaatteisiin. Onhan tuossa molempien neitien toiset nimet. Kelpasi päiväkotiin!

Ja voi apua että voikaan ihminen olla laiska tuon silittämisen suhteen... Näkyypä taas tuossa mekossa ikävästi se etten jaksanut silittää sitä kuvan ottoa varten...