AAAAARGH.......

Nyt jos koskaan oli lähellä, ettei meinannut paniikki iskeä. Kesken ompelemisen, vaihtaessani koneelta toiselle, ei saumuriin tullutkaan virtaa! Siis ei mitään. Virtajohtoa edestakaisin painellessani ei mitään - valo ei syty, eikä kone anna mitään elonmerkkejä. Ei millään. Ihan todellinen epätoivo alkoi hiipiä, saattaisiko rakas työjuhtani todella tehdä tämän minulle ja päättää kauniin suhteemme? Onneksi sentään älysin vielä ärsytyspäissäni polkaista kaasupoljinta, koska Elnani oli päättänyt kuitenkin jatkaa vielä yhteiseloamme - ainoastaan lamppu oli palanut :)

Sain siis viimeisteltyä vielä muutaman keskeneräisen työn loppuun. Raitatrikoosta Pine green -kaavasta muokattu mekko kokoa 104cm. Sovituksessa esikoisen päällä (kauhean tiukka ilme...).


Kaappien kätköistä löytyi myös mekon ruskean raidan kanssa samansävyistä hyvinmarinoitua vuosikertacollegea. Siitä trikooresoreiden kanssa valmistui vielä Saimi-svetarihousuista modatulla kaavalla housut, kokoa 104cm.

Loppuviikon ompeluita

Ystävän pienelle miehenalulle (josta tulee kummipoikani!!!!!) oli ihan pakko pieniä ompelusjuttuja tehdä. Äiti pitää väreistä, joten niitä yhdistelin sitten ihan reippaalla kädellä. Puserot ja housut ovat kokoa 62cm, mutta käännettävien pitkien resorien avulla käyttöikä on toivon mukaan vähän pidempi.

Koska on ihan pienestä ihmisestä kyse, ajattelin että tuollainen kirjekuorikaula-aukko (vaimikäsenytolikaan...) olisi hyvä vaihtoehto. Paitsi etten minä osannutkaan ommella sitä :( Vaikka miten yritin, en saanut etu- ja takakappaleita yhdistettyä kauniisti. Hävettää kyllä jonkun verran viedä näitä räpellyksiä lahjaksi, mutten mitään muutakaan tekemistä keksi tämän kokoisille vaatteille, joten pistäkööt vaikka Konttiin jos eivät muuta keksi näille :)

Ensimmäisenä tummanruskeasta joustofroteesta turkooseilla kanteilla setti. Edessä norsuaplikaatio (joustofroteeta ja raitatrikoota). Housut samoista materiaaleista. Molemmat kaavat Ottobresta, pusero muistaakseni Muksis (tms) ja housut Hupsis (kavennettuna).

Seuraavana keväänvihreästä (kameran salama vääristää vähän väriä, oikeasti on puhtaamman vihreää) joustiksesta oransseilla resoreilla ja tikkauksilla samanlainen setti paitsi kirahviaplikaatiolla. Ja kaula-aukko yhtä rumasti, ellei jopa rumemmin toteutettu... Kaavat samat.

Eipä näistä sitten enempää. Taidan suosiolla jättää tuollaiset kaula-aukot taitavammille ompelijoille. Harmittaa vain ihan älyttömästi, sen verran oli taas hommaa ensin noissa aplikaatioissa, että sen jälkeen nyppii paljon, kun toteaa että ei tullut hyvä, ei...

muoks. Muokkasin otsikkoa. Elän jossain toisessa maailmassa nyt, kun vietän lasten kanssa hiihtolomaa kotona. Ei nyt ole mikään viikonloppu, vaan loppuviikko :)

Tossut vastasyntyneelle ja jotain omalle

Pienelle vastasyntyneelle valmistui kaksinkertaisesta Pelson hahtuvasta pienen pienet huopatöppöset. 4½ puikot, huovutus tehty kertaalleen koneessa normaalilla 40 asteen kirjopesuohjelmalla. Kuopuksellani oli tällaiset vastaavat isommassa koossa käytössä vuosikkaaksi asti, ja olivat maailman parhaat liinailutöppöset babylegsien kanssa!


Kuopukseni täyttää huomenna 3. Prinsessavaihe on kova, ja tyllihameet virka-asuna päiväkodissa. Jotta vaaleanpunainen hame ehtisi välillä pesuunkin, saa neiti huomenna lahjaksi uuden hameen. Päällä kahdessa eri kerroksessa yhteensä 3 metriä lilaa organzaa, alla toiset mokomat vaaleanlilaa tylliä. Organzan reunat kantattu vielä violetilla satiininauhalla. Vyötäröllä leveä resori.

(Ja pahoittelen puutteellisia kuvankäsittelytaitoja, alta kuultaa rumasti meidän ruskea kivilattia...)

Keskeneräisten loppuun saattamista...

Tämä aamupäivä on mennyt keskeneräisten töiden viimeistelyyn. Tämä alunperin liivimekkona aloitettu työ on seissyt laatikossa varmaan jo puolisen vuotta. Kaulus oli valmiiksi kantattu kantinkääntäjällä, mutta koska työ oli tosi takkuista, en kädenteille asti päässyt silloin. Enkä ole myöhemminkään saanut tuota jatkettua. Koska liivimekkona tämä alkoi olla kuopukselle jo vähän lyhyt, eikä tuo kädenteidenkään kanttaus edelleenkään motivoinut, leikkasin samasta violetista joustofroteesta hihat ja näin vältin tuon ärsyttävän homman :) Sydänaplikaatio edessä myös joustofroteeta. Kuopukselle tästä tuli siis paita, koko n. 86cm.


Seuraavana tartuin valmiiksileikattuihin paidankappaleisiin. Esikoinen ihastui taannoin Eurokankaassa kyseiseen kankaaseen ja toivoi siitä mekkoa. Itsekin lämpesin tuolle kankaalle sen verran, että otin kerralla sitä vähän reilummin jotta saisin siitä itsellenikin tunikan.

Esikoisen mekon kaavana Ottobren Tilda -trikoomekko, johon on lisätty jonkun verran pituutta helmaan sekä resorit hihansuille. Leveytensä puolesta koko vastaa n. 104cm mutta tarkoituksena oli että tätä voi pitkän helman ja hiharesoreiden ansiosta käyttää ehkä jopa tuonne 116cm asti paitana. Nyt se on selvästi siis mekkomittainen.


Ja itselleni samasta kankaasta tunika Ottobren Bohemian -kaavalla. Helmaan lisäsin tähänkin pituutta jotta töissä tätä leggareiden kanssa voisi käyttää. Hihat piirsin myös pitkänä. Alunperin ideana oli tehdä kapeat 3/4 -hihat, mutta kun käsivaralla piirsin ja hieman huonosti mittailin, oli lopputuloksena turhan leveät hihat. En jaksanut enää alkaa kaventamaan, vaan lisäsin rusinan ideoimat kuminauhat hihansuihin. Hitusen liian ison koon tein itselleni, vielä ajattelin muokata tuota hieman kapeammaksi sivuilta kunhan jaksan...

Prinsessajuhlat

Esikoisen päiväkodissa oli ystävänpäivän kunniaksi naamiaiset. Ja tottakai neidin toive oli pukeutua prinsessaksi. Ja jotta asia olisi mahdollisimman helppo, ei päiväkoti tiedottanut naamiaisista mitään kotiin saakka. Tyttö itse kertoi viime viikon keskiviikkona, että heillä on naamiaiset. Mutta henkilökunta ei sanonut mitään. Itse kärvistelin viime viikon vatsataudissa ja vasta perjantaina tytöt oli hoidossa jolloin totesin päiväkodin seinältä, että toden totta - naamiaisethan heillä maanantaina on.

Eli kiire tuli. Kankaat (ja kaava) pitäisi löytää kotoa. Hirmuisesti ei "hilpettä" ole, mutta prinsessamekko pitäisi saada tehtyä. Selailin esikoisen "Prinsessakirjaa", josta vähän mallia otin, mutta kaavat syntyivät sitten "käsivaralla", koska mistään käsityölehdestäkään en pikaselailulla mitään käyttökelpoista löytänyt.

Kankaat ovat kaappien kätköistä. Violetti hamekangas on pellavatyylistä, melko jäykkää kangasta (ilmeisesti jotain keinokuituakin tässä on mukana). Päällä oleva huntumainen kangas on samaa, josta meillä on tehty leikkimökin verhot. Sen verran sitä vielä tuolta löytyi, että päälikankaan ja taka- ja etukappaleiden sivut siitä sai. Ihan tuossa edessä oleva kappale on puuvillaa. Yläosan vuoritin vanhalla lakanakankaalla, takana piilovetoketju.

Mikään käsityötaitojen huipentuma tämä ei ole, mutta juhliin välttää. Nopeasti tämä valmistui, sunnuntain aikana tämän sain ommeltua. Enemmänkin tuohon olisin koristeita (lue: esikoinen olisi halunnut - pitsejä, paljetteja ja nauhoja...) voinut laittaa, muttei varastosta oikein mitään oikeansävyistä löytynyt.

Päiväkotiin lähti aamulla onnellinen tyttö. Olikin olleet kuulemma oikein hyvät juhlat. Paikalla oli ollut neljä prinsessaa sekä ritari. Taisi olla sillä ritariasun valinneella pojalla onnenpäivät :) Juhlista kotiutui mekkoonsa tyytyväinen tyttö - rikkinäisen mekon kanssa. Helma oli edestä revennyt tuosta yläosasta n. 20cm matkalta. Pohdin ääneen, että taisi helma kuitenkin jäädä edestä liian pitkäksi (tyttö kielsi lyhentämästä helmaa liian lyhyeksi, hän halusi PITKÄN helman). Se ei kuulemma ollut syy, miksi mekko oli revennyt. Vaan se, että neiti oli kuulemma konttaillut niin paljon... Se siitä prinsessamaisesta käytöksestä!

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Yritän jossain välissä ehtiä ajan kanssa vastaamaan Koon ja Rusinan haasteeseen ja vastaanottamaan tunnustuksen :) Kiitos teille!