Auringonkukka

Kuopukselle valmistui oliivinvihreästä joustiksesta myös kesäksi mekko. Edessä joustofroteesta aplikoitu auringonkukka.

Tässä sitten olikin ongelmana saada kaikki nuo kukan terälehdet tasakokoisiksi. Olivat sitä vielä leikatessa, aplikoinnin jälkeen eivät... Hurrrrjan vaikeaa oli tuollaisten pientenpienten terälehtien ompelu, ensi kerralla teen varmasti isommat!

Itse mekko on tehty Ottobren Mocking Bird -yömekon kaavalla hieman sitä muokaten. Koko 92cm. Leikkasin näitäkin kerralla pari eriväristä, joten toinenkin mekko luvassa (melkein valmiina!).

Perhosia ilmassa

Tämän lyhythihaisen mekon kaavat leikkasin samalla kuin eilisenkin mekon. Eli kahdet kankaat päällekkäin ja sakset heilumaan :)  Laiskuudesta saa maksaa
(eli siitä kun yritin oikoa yhdessä työvaiheessa ja tehdä kerralla useammat vaatteet) - kaavahan oli aivan liian iso esikoiselle. Eli tässäkin on kasvunvaraa jonkun verran.


Mekko on oranssia joustofroteeta (Virosta). Edessä on aplikoituna kesäinen perhonen. Aplikointi myös joustofroteeta.

Kaulus on kuvassa tosi hassusti, oikeasti se on ihan suora :)  Se mikä tässä jäi vähän harmittamaan, on tuon perhosen aplikointi. Tuossa vaaleanpunaisten kohtien kanssa oranssi alalanka työnsi jatkuvasti läpi, enkä saanut koneen säädöillä mitään eroa aikaisempaan. Muiden värien kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut, mutta tuossa perhosen siivessä erottuu ikävästi tuo oranssi.

Kesä tulee...

Hiljaiselon jälkeen yritän vähän taas aktivoitua. Viime aikoina olen tehnyt käsitöitä melko vähän (jostain syystä homma ei ole kiinnostanut tipan vertaa....) ja ne vähätkin mitä olen valmiiksi saanut, ovat jääneet bloggaamatta.

Heräsin eilen kylmään tosiasiaan - olemme kuukauden päästä muuttamassa Saksaan vuodeksi, ja huhti-toukokuussa siellä on käytännössä kesä! Tytöillä, varsinkaan esikoisella, on hyvin väḧän sopivaa kevyttä kesävaatetta, joten kaivelin pikaisesti kaavoja ja kangashyllyjä ja ryhdyin hommaan.

Sen verran suunnittelin etukäteen, että päätin tehdä hyväksihavaitulla kaavalla ja loistavalla kesämateriaalilla (joustofrotee) kerralla useammat mekot molemmille tytöille. Värit ja kuvat vaan saavat luvan vaihtua joka mekossa.

Ensimmäisenä valmistui esikoiselle Ottobren Tilda-trikoomekon kaavan pohjalta mekko. Kaava muokattu lyhythihaiseksi, helmaa pidennetty sekä sivuista vähän kavennettu. Koko 116cm joka osoittautui sitten kuitenkin ihan liian isoksi... Ehdin vielä jopa leikata valmiiksi toiseenkin mekkoon kankaat samalla kertaa, joten toinenkin iso mekko tulee valmistumaan lähipäivinä :)  Onpahan kasvunvaraa...

Marjapuuronpunaista joustofroteeta (Virosta), eteen aplikoin veloursydämen, jossa keskellä on mieheni mummon (eli lastemme isomummon) virkkaama pätkä pitsiä. Sain aikoinaan "muorilta" tuota pitsiä pätkän jostain hänen kaappiensa kätköistä ja olen sitä useamman vuoden marinoinut. Nyt se pääsi arvoiseensa paikkaan. Kaikista ihaninta tässä oli se, että melkein 6-vuotias esikoisenikin osasi arvostaa "muorin" kädentaitoja. Hän oli hirveän ylpeä uudesta mekostaan, jossa on "muorin" virkkaamaa pitsiä <3

Nyt voin luvata, että lähipäivinä tulee valmistumaan lisää mekkoja (ja myös capreja, jos vain millään saan inspiraation niihinkin). Useammat kankaat on jo leikattu valmiiksi ja aplikaatioita suunnitellaan yhdessä lasten kanssa. Jos tavoitteeksi yrittäisin itselleni asettaa, että vaikka viikon verran tulisi joka päivä jotain valmista, silloinhan tytöillä olisi jo useammat kesämekot molemmillla viikon päästä!

Valtakuntani mun

Mitään järkevää en ole saanut tehtyä koko kuussa. Muutama viimeistelty keskeneräinen työ, jotka ovat päätyneet suoraan käyttöön ilman että olen niitä jaksanut alkaa bloggaamaan. Koko ompeluhuone on ollut niin kaaoksen vallassa, että inspistä ompeluun ei ole ollut tipan vertaa.

Tänään ei valmistunut mitään ompelutöitä (taaskaan), mutta sainpahan siivottua ompelutilani. Vaikkei se vieläkään ole niin siisti kuin haluaisin (liian vähän tilaa suhteessa kankaiden ja tarvikkeiden määrään...), niin esittelenpähän teille minun oman paikkani. Täällä olen onnellinen!

Tässä se on. Minulla on kokonainen huone käytössäni ompelujutuilleni, mutta puolet huoneesta on tällä hetkellä yleisenä varastotilana. Eli puolikas huoneestani kattaa ompelupöydän ja säilytyshyllyn.

Kalusto. Ompelukoneena on Berninan Activa 220. Koneen ostin vuonna 2005 kun odotin esikoistani. Hyvä kone, ainoa asia mitä siihen kaipaan on paininjalan puristuksen säätö. Kaikki muu löytyy, teräskuoressa.

Saumureita minulla on ollut useampi. Ihan ensimmäisen saumurini, Berninan 700D-saumurin ostin esikoisen "maitorahoilla" (olen siis luovuttanut molempien lasten imetyksen yhteydessä KYSin maitokeittiölle kymmeniä litroja maitoa...). Kone ei riittänyt alkuunkaan tarpeisiini (silloin ompelin paljon kestovaippoja ja -imuja, eikä kone jaksanut vetää kovinkaan montaa kerrosta esim. hamppucollegea). Aikani etsin, löysin siihen rinnalle käytettynä Berneten 5-lankaisen saumurin. Myin Berninan uuden koneen pois, tuo parikymmentä vuotta vanha Bernette pesi uuden siskonsa mennen tullen. Kuitenkin 5-lankasaumurin se viides lanka oli hankala langoittaa ja muutenkin tikki oli leveä. Jatkoin etsintää, ja vihdoin löysin koneeni netin kirpparipalstan kautta. Tämänhetkinen elämänkumppanini pöydän oikealla reunalla on vanha Elna pro4DE. Rakas koneeni, joka ompelee mukisematta vaikka 5 kerrosta bambufroteeta yhteen. Elnan tultua taloon Bernette sai uuden kodin ystäväni luota.

Kuopuksen "maitorahoilla" päätin jälleen kannattaa ompeluharrastusta ja hankin vihdoin himoitsemani Janome cover pro -peitetikkikoneen. Yhdessä nämä kolme ovat erottamattomat ja kaikille löytyy tilaa pöydältäni. Ompelukonetta ja saumuria pääsee käyttämään sujuvasti vierekkäin, ja kun peitetikkiä tarvitaan, antavat Bernina ja Elna sen verran tilaa sivusuunnassa, että Janome pääsee sujahtamaan tuohon keskelle työntouhuun.

Tunnustan. Olen kangashamsteri. Säilytystilana minulla on pari leveyttä Lundiaa, joka onneksi kantaa notkumatta reilummatkin määrät kankaita ja tarvikkeita. Vain osa kankaista mahtuu hyllyyn (ne "rakkaimmat" eli trikoot, velourit, joustofroteet ja hienoimmat puuvillat). Loput löytyy laatikoista alahyllyiltä ja pöydän alta.

Ompelupöydän vieressä on pari hyllyllistä tärkeitä tavaroita. Kaavoja, käsityöaiheisia lehtiä ja kirjoja, lankoja, kuminauhoja, vetoketjuja, nappeja ym. ym. lajiteltuna kaikenlaisiin kenkä-, metalli- ja muovilaatikoihin.

 Ylähyllyltä löytyy useampi laatikko sukkalankaa, hahtuvaa, villalankaa, puuvillalankaa...

Perfektionistina joka pikkutavaralle pitäisi olla oma paikka. Sitä varten tällainen lokerikko on aivan loistava.  Ja jokainen laatikko on tietysti nimetty jotta tavarat löytyy nopeasti kun niitä tarvitaan  :)

Lisäksi hyllyistä löytyy Orthexin laatikoihin lajiteltuna mm. saumurilankoja, resoreita, aplikaatiokankaita, tilkkuja sekä vaippakankaita. Koskaan ei tiedä milloin inspiraatio iskee, on hyvä olla varautunut kaikin mahdollisin keinoin!

Joo. Tiedän. Eihän tässä ole mitään järkee!

Jälkikirjoitus. Tämä ei ole todellista... Unohdin kokonaan, että minullahan on vielä yksi ompelukone lisää. Nyt alkaa jo hävettämään! Kone on vanha Pfaff (siis oikeasti vanha). Täyttä rautaa, painaa varmaan 15kg. Ja sillä ompelee mitä vaan. Tämä kone onkin erikoisvahvojen neulojen kanssa vain "likaisissa hommissa" eli hevostarvikkeiden korjauskäytössä. Tuota Berninaa kun en viitsi sotkea hevosten karvoihin ja -hilseeseen, niin Pfaffilla hurruutellaan surutta rikkoutuneet loimet, satulahuovat ja muut korjausta vaativat isot hommat. Nahkaneulojen kanssa tämä kone on ihan älyttömän hyvä käyttötarkoituksessaan. Käytettynä ostettu, ja nimenomaan hevostarvikkeiden korjausta varten. Tämä kone asustaa pääsääntöisesti omassa salkussaan jossa se on helppo (no jaa, helppo ja helppo, kun painaa kuin synti...) kuljettaa tallille missä loimet on helpoin korjata suoraan paikanpäällä.

Hattuja hattuja...

 Tykästyin kovasti ennen vuodenvaihdetta tekemäni velourhatun malliin. Istuu päähän hyvin ja suojaa korvat. Ainoa ongelma on vain se, että tein hatuista liian ohuet. Ei se velour yksinään trikoovuoren kanssa ollutkaan riittävä. Eli paksumpia hattuja siis jouduin (tai pääsin) tekemään lisää.

Pitkään on hyllyllä odottanut parikin villakangasta, joista olen viitat suunnitellut tytöille ompelevani. Nyt vihdoin sain leikattua ne sillä varjolla, että lopuista kankaista saan tehtyä paksut talvihatut. Viitat on vielä ompelematta, mutta hattuja tein "koko rahan edestä", eli ompelin loput villakankaat samantien pois :)

Violetista, aikoinaan Virosta ostamastani villakankaasta tein hatun esikoiselle ja vaaleanpunaisesta (Eurokankaasta) villasta sai hatun kuopus. Molemmissa on microfleecevuori. Villa- ja fleecetilkuista kokosimme yhdessä heijastinkankaan ja nappien kera hattuihin heijastavat kukkakoristeet.

 

Hattukaavaa muokatessani tein koeversioita vanhemmista polarfleeceistä. Yksi niistä päätyi ihan lopullisesti hatuksi asti. Tämä oli hieman nafti kuopukselle, joten ystäväni tyttö sai tästä itselleen pihahatun. Lisäksi toinen hattu violetista villasta. Kahta ei tuo esikoinenkaan tarvitse, joten tämä toinen taitaa lähteä joko kirpparille tai jollekin ystävälle lahjaksi. Ja mallien ilmeet ovat taas taattua tavaraa...

Vielä on vaaleanpunaisesta villasta yksi hattu esikoiselle leikattuna, hänkin halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen. Sen ompelen valmiiksi kun ehdin. Lopuista tilkuista askartelimme vielä noita heijastinkoruja varastoon. Näitä voi sitten sopivan paikan tullen liittää vaatteisiin tms.