perjantai 3. helmikuuta 2012

Valtakuntani mun

Mitään järkevää en ole saanut tehtyä koko kuussa. Muutama viimeistelty keskeneräinen työ, jotka ovat päätyneet suoraan käyttöön ilman että olen niitä jaksanut alkaa bloggaamaan. Koko ompeluhuone on ollut niin kaaoksen vallassa, että inspistä ompeluun ei ole ollut tipan vertaa.



Tänään ei valmistunut mitään ompelutöitä (taaskaan), mutta sainpahan siivottua ompelutilani. Vaikkei se vieläkään ole niin siisti kuin haluaisin (liian vähän tilaa suhteessa kankaiden ja tarvikkeiden määrään...), niin esittelenpähän teille minun oman paikkani. Täällä olen onnellinen!


Tässä se on. Minulla on kokonainen huone käytössäni ompelujutuilleni, mutta puolet huoneesta on tällä hetkellä yleisenä varastotilana. Eli puolikas huoneestani kattaa ompelupöydän ja säilytyshyllyn.



Kalusto. Ompelukoneena on Berninan Activa 220. Koneen ostin vuonna 2005 kun odotin esikoistani. Hyvä kone, ainoa asia mitä siihen kaipaan on paininjalan puristuksen säätö. Kaikki muu löytyy, teräskuoressa.

Saumureita minulla on ollut useampi. Ihan ensimmäisen saumurini, Berninan 700D-saumurin ostin esikoisen "maitorahoilla" (olen siis luovuttanut molempien lasten imetyksen yhteydessä KYSin maitokeittiölle kymmeniä litroja maitoa...). Kone ei riittänyt alkuunkaan tarpeisiini (silloin ompelin paljon kestovaippoja ja -imuja, eikä kone jaksanut vetää kovinkaan montaa kerrosta esim. hamppucollegea). Aikani etsin, löysin siihen rinnalle käytettynä Berneten 5-lankaisen saumurin. Myin Berninan uuden koneen pois, tuo parikymmentä vuotta vanha Bernette pesi uuden siskonsa mennen tullen. Kuitenkin 5-lankasaumurin se viides lanka oli hankala langoittaa ja muutenkin tikki oli leveä. Jatkoin etsintää, ja vihdoin löysin koneeni netin kirpparipalstan kautta. Tämänhetkinen elämänkumppanini pöydän oikealla reunalla on vanha Elna pro4DE. Rakas koneeni, joka ompelee mukisematta vaikka 5 kerrosta bambufroteeta yhteen. Elnan tultua taloon Bernette sai uuden kodin ystäväni luota.

Kuopuksen "maitorahoilla" päätin jälleen kannattaa ompeluharrastusta ja hankin vihdoin himoitsemani Janome cover pro -peitetikkikoneen. Yhdessä nämä kolme ovat erottamattomat ja kaikille löytyy tilaa pöydältäni. Ompelukonetta ja saumuria pääsee käyttämään sujuvasti vierekkäin, ja kun peitetikkiä tarvitaan, antavat Bernina ja Elna sen verran tilaa sivusuunnassa, että Janome pääsee sujahtamaan tuohon keskelle työntouhuun.



Tunnustan. Olen kangashamsteri. Säilytystilana minulla on pari leveyttä Lundiaa, joka onneksi kantaa notkumatta reilummatkin määrät kankaita ja tarvikkeita. Vain osa kankaista mahtuu hyllyyn (ne "rakkaimmat" eli trikoot, velourit, joustofroteet ja hienoimmat puuvillat). Loput löytyy laatikoista alahyllyiltä ja pöydän alta.



Ompelupöydän vieressä on pari hyllyllistä tärkeitä tavaroita. Kaavoja, käsityöaiheisia lehtiä ja kirjoja, lankoja, kuminauhoja, vetoketjuja, nappeja ym. ym. lajiteltuna kaikenlaisiin kenkä-, metalli- ja muovilaatikoihin.


 Ylähyllyltä löytyy useampi laatikko sukkalankaa, hahtuvaa, villalankaa, puuvillalankaa...


Perfektionistina joka pikkutavaralle pitäisi olla oma paikka. Sitä varten tällainen lokerikko on aivan loistava.  Ja jokainen laatikko on tietysti nimetty jotta tavarat löytyy nopeasti kun niitä tarvitaan  :)


Lisäksi hyllyistä löytyy Orthexin laatikoihin lajiteltuna mm. saumurilankoja, resoreita, aplikaatiokankaita, tilkkuja sekä vaippakankaita. Koskaan ei tiedä milloin inspiraatio iskee, on hyvä olla varautunut kaikin mahdollisin keinoin!




Joo. Tiedän. Eihän tässä ole mitään järkee!


Jälkikirjoitus. Tämä ei ole todellista... Unohdin kokonaan, että minullahan on vielä yksi ompelukone lisää. Nyt alkaa jo hävettämään! Kone on vanha Pfaff (siis oikeasti vanha). Täyttä rautaa, painaa varmaan 15kg. Ja sillä ompelee mitä vaan. Tämä kone onkin erikoisvahvojen neulojen kanssa vain "likaisissa hommissa" eli hevostarvikkeiden korjauskäytössä. Tuota Berninaa kun en viitsi sotkea hevosten karvoihin ja -hilseeseen, niin Pfaffilla hurruutellaan surutta rikkoutuneet loimet, satulahuovat ja muut korjausta vaativat isot hommat. Nahkaneulojen kanssa tämä kone on ihan älyttömän hyvä käyttötarkoituksessaan. Käytettynä ostettu, ja nimenomaan hevostarvikkeiden korjausta varten. Tämä kone asustaa pääsääntöisesti omassa salkussaan jossa se on helppo (no jaa, helppo ja helppo, kun painaa kuin synti...) kuljettaa tallille missä loimet on helpoin korjata suoraan paikanpäällä.



5 kommenttia:

  1. Ihana valtakunta sulla! Ja ihana talvimaisema näkyy ikkunasta, mun ompelusoppi on kellarissa...

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana valtakunta! Ihanhan tuota hyllyä katsellessa tulee olo kuin olisi karkkikauppaan tullut. Ihania värejä, ihania kankaita. Ja miten siistiä! Pikkutavaroiden lokerikko vaikuttaa tosi pätevältä, mulla kaikki sälä pyörii pöydällä ja epämääräisissä purkeissa. Ja löytääkö niitä sitten, kun tarviis - ei. Onko sulla kikkakolmosta, miten pikkuapulaiset saa pidettyä pois saumurinsäätämisestä yms.? Meillä pienin varsinkaan ei ole oikein sisäistänyt, että äidin aarteisiin ei kosketa... Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. On mulla vinkki apulaisten suhteen. OVI KIINNI :D. Mutta kuten jokainen kotiäiti varmasti tietää, ei tämä ole käytännössä kovinkaan hyvä vinkki... Meillä parhaiten rauhan saa kun antaa lapsille siihen lattialle omat "käsityöpuuhat" kuten nuppineulojen lajittelua neulatyynystä toiseen tai tilkkujen leikkaamista. Ja tuo lokerikko on myös huippu - sitä lapset penkoo ihan innoissaan ja samalla ehtii jo kummasti saunan tai kaksi surauttaa! Oikeasti - varmaan paras keino pitää pikkusormet pois saumurin säätövipukoista on vetää se suojahuppu joka kerta koneen päälle kun itse ei istu koneen edessä. Ja varmuuden vuoksi vielä merkitä juoksevasti viimeisimmät säädöt esim. vihkoon ihan siihen koneen vierelle. Eli jos vahinko käy, saapahan ainakin säädöt nopeasti uudelleen kohdilleen :)

      Ihana kun kävitte vierailulla! Ei täällä oikeasti aina ole näin siistiä :)

      Poista
  3. Wau, mikä kokoelma kankaita ja kaikennäköisia ompelutarvikkeita :) Kiva ompelutila! Jään lukijaksesi...

    VastaaPoista
  4. Voi ihanuutta! Olen juuri kaksi päivää taistellut ompeluvarastojeni kanssa, eikä tavarat vain mahdu minnekään. Ja ompelupaikkakin on ruokapöytä. Tuollaisen tilan minäkin haluan!

    VastaaPoista