Keijuprinsessa

Prinsessat on pop :) Vielä ehti valmistua yksi mekko mukaan reissuun. Kuopus halusi keijun, tarkemmin sanottuna PRINSESSAkeijun. Sellaisen sai. Mekko joustofroteeta, samoin aplikaatiot.

Tiput

Esikoinen toivoi lintua. Tein linnut, mutten hölmöyksissäni älynnyt etukäteen tarkistuttaa, että kelpaako. Ei kelpaa kuulemma. "Joo... on nää ihan kivat... Mutta mieluummin olisin kuitenkin ottanut vaikka koiran jolla on rusetti päässä"!

Muuten mekon malli sama, 115cm esikoisen päällä reilun kokoinen kesämekko. Materiaali ihanaa kotimaista joustofroteeta.

Nallukan pallukka

Turkoosia joustofroteeta oli ihan pienen pieni hitunen enää jäljellä, suuri sen verran että siitä kuopukselle yhden mekon vielä surautti. Resoriin ja aplikaatioon halusin ehdottomasti tummanruskeaa, siitä se ajatus sitten lähti nalle -aiheeseen :) Lisää houkuttavuutta tälle hain ihan selvästi tuolla vaaleanpunaisella sydämenmuotoisella ilmapallolla - varma keino saada kuopus hyväksymään tämä päällensä!

Sama tuttu kaava kuin aiemminkin, sama koko edelleenkin. Mihinkäs sitä hyväksihavaitsemaansa enää vaihtamaankaan :)  Hihat tein kuten aiemminkin, eli ihan vain käänteillä. Antaa resoreiden olla vaan pääntiellä, sinne ne onnistuu!

Prinsessamerihevonen

Eilinen oli niin kiire päivä, että yksi mekko kyllä valmistui mutta bloggaamaan sitä en ehtinyt. Tässä siis tulee.

Esikoinen toivoi prinsessaa. En mieluista prinsessa-aihetta löytänyt, joten sai merihevosen, josta tuli sitten "prinsessamerihevonen" kruunun kanssa :)  Kelpasi kuulemma, mutta vähän pahaa pelkään ettei ihan kuitenkaan. Voi olla että joudun vielä prinsessaa työstämään, jatkan siis sopivan kuva-aiheen etsintää...

Mekko tehty jälleen Tilda trikoomekon muokatulla kaavalla, materiaali sekä aplikaatiot joustofroteeta. Niinkuin kuvasta näkyy, niin leveyttähän tuossa on edelleenkin enemmän kuin reilusti. Toisaalta, ehkä nämä menee vielä hyvin muutaman vuoden päästä tunikoina :)

Tähän mekkoon sain jopa leikattua jo caprikankaatkin valmiiksi (samaa marjapuurojoustista kuin merihevonenkin), mutta en jaksanut enää vaihtaa koneeseen violetteja lankoja toisenvärisiin.

Hitusen väsynyt aamuposeeraus...

Tähän mekkoon tein vähän erilaiset hihansuut. Aiemmin olen vain huolitellut käänteet nurjalle, nyt kanttasin ne samalla resorilla kuin kauluksenkin. En ole noihin oikein tyytyväinen, voi olla että on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tällä tavalla nämä hihansuut toteutan. Ehkä tuohon olisi pitänyt laittaa vähän leveämpi sekä tiukempi resori että se olisi ollut nätimpi? Nyt se lörpöttää kummallisesti...

Lisää perhosia

Nyt tein sen, mitä oli ajatellut etten ainakaan tee - eli tein saman kuvan kahteen eri vaatteeseen :)  Kyseessä on tietenkin ihanan kesäinen perhonen. Ajatus lähti kun esikoisen oranssiin mekkoon leikkasin perhosen siipiä turkoosista joustofroteesta. Leikkasin kerralla koko siiven, josta "uloimman" kerroksen käytin aiemmin tekemääni mekkoon. "Sisempi" siipi jäi sivuun, josta tulikin sitten pohja kuopuksen mekkoon. Tähän tuli vähän yksinkertaisempi perhonen, en jaksanut enää lisätä tuon siiven ympärille sitä toista kerrosta. Toimii mielestäni ihan noinkin.

Malli on jälleen omiin tarpeisiin sopivaksi muokattu Tilda trikoomekko (Ottobresta), koko 92cm. Materiaalina ihana auringon/mangonkeltainen joustofrotee (Virosta). Tätäkin joustista olen marinoinut pitkään ja hartaasti, vihdoin pääsee käyttöön.

Koko aplikaatio myös joustistilkuista. Resoriksi valikoitui ihana turkoosi, yhdistettynä keltaiseen on oikein pirteän värinen! Ja koska kuopuksella on lastenohjelmat kesken, ei suostunut kuviin. Kuvattu siis ihan vain tylsästi lattialla!

Ja tähän on suunnitteluasteella tietenkin turkoosit legginsit...

Sydänkäpyselle

Koska esikoiselle ompelin jo sydänmekon, oli kuopuksenkin tietenkin saatava sellainen. Välillä ihan rasittaa, kun tyttöjen on saatava aina samanlainen mikä toisellakin on. Tuntuu välillä, että kateus on kantava voima, mutta päätin nyt kuitenkin tehdä toisenkin sydänmekon. 

Tällä kertaa toteutus oli hieman erilainen. Nyt päällekkäin kahta erisävyistä sydäntä joustiksesta. Ja itselleni taas muistutus aplikoinnista, että se kannattaa ehdottomasti aloittaa kärjestä eikä sivun keskeltä jos meinaa saada suoran kärjen... Nyt kun aloitin sivulta, veti sydämen kärki ompelusuuntaan sellaisen loivan kurvin eikä siitä tullut niin suora kuin olisin halunnut.

Kuopukselle vaihtui mekkokaava. Vaikka "Mockingbird" kiva kaava onkin, ei se kuitenkaan ihan parhaiten istuva malli ole meidän lapsille. Vihdoin myös kuopus on kasvanut 92cm:n kokoon (onhan ikääkin jo huimat 4 vuotta!) ja sain tehtyä lempparikaavallani "Tilda trikoomekko" mekon myös pienemmälle neidille. Tosin kaavaa sen verran jälleen muokkasin, että jätin sivuilta saumavarat pois ja pidensin helmaa sekä lyhensin hihat.

Tuli varsin mukava malli. Tytöt on jo valinneet itselleen hyllyistä kankaita ja esittäneet runsaasti erilaisia kuvatoiveita, minkälaiset mekot vielä heille pitäisi ommella. Esikoinen sanoi eilen, että hän on tyytyväinen vasta kun on saanut kymmenen mekkoa... Saa nähdä toteutuuko toive. Kankaita nyt ainakin olisi varmasti siihen kymmeneen mekkoon! 

Se hyvä puoli tässä mallissa on, että tuo 92cm koossa tehty mekko mahtuu myös 115cm pitkälle esikoiselle oikein hyvin leveydestä, helma on sellainen lantiopituinen "tunikamitta". Joten varsin pitkäikäisestä mekosta tässä on kyse. Siinä mielessä näitä voisikin vaikka tehdä sen verran kuin inspiraatiota riittää!

(Jälkikirjoitus:  kesken mekon kuvauksen oli kuopuksen aivan pakko suorittaa operaatio "varpaidenvälinöyhtän puhdistus"... Oli sen verran keskittynyt puuhaan että oli pakko vielä ikuistaa toimitus! Minun ihanan neuroottinen neljävuotias sydänkäpyseni <3)

Päivänkakkara

Mekkotehtailu jatkuu. Esikoiselle aiemmin valmistuneet mekot oli todellakin liian suuria, nyt tein tämän mekon 110cm (ilman saumavaroja ja pidemmällä helmalla). Paljon parempi, mutta kyllä tässäkin vielä kasvunvaraa riittää...

Materiaali tällä kertaa ruohonvihreää joustofroteeta. Neiti toivoi kukkaa, ja tähän vihreään valikoitui väriensä puolesta ehdottomasti päivänkakkara. Aplikointi on tehty myös kokonaan joustofroteetilkuista. Vaan olipa taas työlästä noita terälehtiä tikata, ei auttanut vaikka suurenti niitä, silti niissä riitti haasteita!

Muuten rakastan tätä vihreää väriä kovasti. Saa vaan nähdä pääseekö tämä kovinkaan usein käyttöön, tuntuu että meillä melkein kaikki muut paitsi vaaleanpunaiset, violetit ja kimaltavat vaatteet jää kaappiin seisomaan. Tähän teen vielä jossain vaiheessa valkoiset legginsit/caprit kaveriksi.  Ja huom - silitin valmiin mekon kuvaan! On jo ihan eri näköisesti viimeistellyn näköinen kuin aiemmat ryppyruntut... :)

Herkkuhetki

Vielä lisää valmiita tälle päivälle... Kuopus ihastui suunnattomasti jossain blogissa aplikoituun muffinssiin. Sellainenhan siis piti tehdä. Mekko samalla kertaa leikattu kuin  auringonkukkamekkokin, nyt värinä hento vaaleanpunainen. Muffinssi on aplikoitu velourista. Idea strösseleistä on törkiästi varastettu siitä blogista, josta neiti tämän bongasi. Valitettavasti idea jäi silloin vain mieleen enkä muista enää keneltä tämän idean nappasin. Kiitos siitä huolimatta!

Laitoin tuohon muffinssin alaosaan niminauhankin. Tilasin noita aikoinaan englannista lähinnä päiväkotiin tekemiini vaatteisiin. Meillä on pieni päiväkoti, jossa kaikki tuntevat kaikki mutta vaatteet menivät silti sekaisin. Tilasin kerralla nipun noita "Hiljainen Helmi" -nauhoja - samalla ne ovat paitsi tekijänsä merkki valmiiseen vaatteeseen, myös niminauha meidän molempien tyttöjen vaatteisiin. Onhan tuossa molempien neitien toiset nimet. Kelpasi päiväkotiin!

Ja voi apua että voikaan ihminen olla laiska tuon silittämisen suhteen... Näkyypä taas tuossa mekossa ikävästi se etten jaksanut silittää sitä kuvan ottoa varten...

Auringonkukka

Kuopukselle valmistui oliivinvihreästä joustiksesta myös kesäksi mekko. Edessä joustofroteesta aplikoitu auringonkukka.

Tässä sitten olikin ongelmana saada kaikki nuo kukan terälehdet tasakokoisiksi. Olivat sitä vielä leikatessa, aplikoinnin jälkeen eivät... Hurrrrjan vaikeaa oli tuollaisten pientenpienten terälehtien ompelu, ensi kerralla teen varmasti isommat!

Itse mekko on tehty Ottobren Mocking Bird -yömekon kaavalla hieman sitä muokaten. Koko 92cm. Leikkasin näitäkin kerralla pari eriväristä, joten toinenkin mekko luvassa (melkein valmiina!).

Perhosia ilmassa

Tämän lyhythihaisen mekon kaavat leikkasin samalla kuin eilisenkin mekon. Eli kahdet kankaat päällekkäin ja sakset heilumaan :)  Laiskuudesta saa maksaa
(eli siitä kun yritin oikoa yhdessä työvaiheessa ja tehdä kerralla useammat vaatteet) - kaavahan oli aivan liian iso esikoiselle. Eli tässäkin on kasvunvaraa jonkun verran.


Mekko on oranssia joustofroteeta (Virosta). Edessä on aplikoituna kesäinen perhonen. Aplikointi myös joustofroteeta.

Kaulus on kuvassa tosi hassusti, oikeasti se on ihan suora :)  Se mikä tässä jäi vähän harmittamaan, on tuon perhosen aplikointi. Tuossa vaaleanpunaisten kohtien kanssa oranssi alalanka työnsi jatkuvasti läpi, enkä saanut koneen säädöillä mitään eroa aikaisempaan. Muiden värien kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut, mutta tuossa perhosen siivessä erottuu ikävästi tuo oranssi.

Kesä tulee...

Hiljaiselon jälkeen yritän vähän taas aktivoitua. Viime aikoina olen tehnyt käsitöitä melko vähän (jostain syystä homma ei ole kiinnostanut tipan vertaa....) ja ne vähätkin mitä olen valmiiksi saanut, ovat jääneet bloggaamatta.

Heräsin eilen kylmään tosiasiaan - olemme kuukauden päästä muuttamassa Saksaan vuodeksi, ja huhti-toukokuussa siellä on käytännössä kesä! Tytöillä, varsinkaan esikoisella, on hyvin väḧän sopivaa kevyttä kesävaatetta, joten kaivelin pikaisesti kaavoja ja kangashyllyjä ja ryhdyin hommaan.

Sen verran suunnittelin etukäteen, että päätin tehdä hyväksihavaitulla kaavalla ja loistavalla kesämateriaalilla (joustofrotee) kerralla useammat mekot molemmille tytöille. Värit ja kuvat vaan saavat luvan vaihtua joka mekossa.

Ensimmäisenä valmistui esikoiselle Ottobren Tilda-trikoomekon kaavan pohjalta mekko. Kaava muokattu lyhythihaiseksi, helmaa pidennetty sekä sivuista vähän kavennettu. Koko 116cm joka osoittautui sitten kuitenkin ihan liian isoksi... Ehdin vielä jopa leikata valmiiksi toiseenkin mekkoon kankaat samalla kertaa, joten toinenkin iso mekko tulee valmistumaan lähipäivinä :)  Onpahan kasvunvaraa...

Marjapuuronpunaista joustofroteeta (Virosta), eteen aplikoin veloursydämen, jossa keskellä on mieheni mummon (eli lastemme isomummon) virkkaama pätkä pitsiä. Sain aikoinaan "muorilta" tuota pitsiä pätkän jostain hänen kaappiensa kätköistä ja olen sitä useamman vuoden marinoinut. Nyt se pääsi arvoiseensa paikkaan. Kaikista ihaninta tässä oli se, että melkein 6-vuotias esikoisenikin osasi arvostaa "muorin" kädentaitoja. Hän oli hirveän ylpeä uudesta mekostaan, jossa on "muorin" virkkaamaa pitsiä <3

Nyt voin luvata, että lähipäivinä tulee valmistumaan lisää mekkoja (ja myös capreja, jos vain millään saan inspiraation niihinkin). Useammat kankaat on jo leikattu valmiiksi ja aplikaatioita suunnitellaan yhdessä lasten kanssa. Jos tavoitteeksi yrittäisin itselleni asettaa, että vaikka viikon verran tulisi joka päivä jotain valmista, silloinhan tytöillä olisi jo useammat kesämekot molemmillla viikon päästä!

Valtakuntani mun

Mitään järkevää en ole saanut tehtyä koko kuussa. Muutama viimeistelty keskeneräinen työ, jotka ovat päätyneet suoraan käyttöön ilman että olen niitä jaksanut alkaa bloggaamaan. Koko ompeluhuone on ollut niin kaaoksen vallassa, että inspistä ompeluun ei ole ollut tipan vertaa.

Tänään ei valmistunut mitään ompelutöitä (taaskaan), mutta sainpahan siivottua ompelutilani. Vaikkei se vieläkään ole niin siisti kuin haluaisin (liian vähän tilaa suhteessa kankaiden ja tarvikkeiden määrään...), niin esittelenpähän teille minun oman paikkani. Täällä olen onnellinen!

Tässä se on. Minulla on kokonainen huone käytössäni ompelujutuilleni, mutta puolet huoneesta on tällä hetkellä yleisenä varastotilana. Eli puolikas huoneestani kattaa ompelupöydän ja säilytyshyllyn.

Kalusto. Ompelukoneena on Berninan Activa 220. Koneen ostin vuonna 2005 kun odotin esikoistani. Hyvä kone, ainoa asia mitä siihen kaipaan on paininjalan puristuksen säätö. Kaikki muu löytyy, teräskuoressa.

Saumureita minulla on ollut useampi. Ihan ensimmäisen saumurini, Berninan 700D-saumurin ostin esikoisen "maitorahoilla" (olen siis luovuttanut molempien lasten imetyksen yhteydessä KYSin maitokeittiölle kymmeniä litroja maitoa...). Kone ei riittänyt alkuunkaan tarpeisiini (silloin ompelin paljon kestovaippoja ja -imuja, eikä kone jaksanut vetää kovinkaan montaa kerrosta esim. hamppucollegea). Aikani etsin, löysin siihen rinnalle käytettynä Berneten 5-lankaisen saumurin. Myin Berninan uuden koneen pois, tuo parikymmentä vuotta vanha Bernette pesi uuden siskonsa mennen tullen. Kuitenkin 5-lankasaumurin se viides lanka oli hankala langoittaa ja muutenkin tikki oli leveä. Jatkoin etsintää, ja vihdoin löysin koneeni netin kirpparipalstan kautta. Tämänhetkinen elämänkumppanini pöydän oikealla reunalla on vanha Elna pro4DE. Rakas koneeni, joka ompelee mukisematta vaikka 5 kerrosta bambufroteeta yhteen. Elnan tultua taloon Bernette sai uuden kodin ystäväni luota.

Kuopuksen "maitorahoilla" päätin jälleen kannattaa ompeluharrastusta ja hankin vihdoin himoitsemani Janome cover pro -peitetikkikoneen. Yhdessä nämä kolme ovat erottamattomat ja kaikille löytyy tilaa pöydältäni. Ompelukonetta ja saumuria pääsee käyttämään sujuvasti vierekkäin, ja kun peitetikkiä tarvitaan, antavat Bernina ja Elna sen verran tilaa sivusuunnassa, että Janome pääsee sujahtamaan tuohon keskelle työntouhuun.

Tunnustan. Olen kangashamsteri. Säilytystilana minulla on pari leveyttä Lundiaa, joka onneksi kantaa notkumatta reilummatkin määrät kankaita ja tarvikkeita. Vain osa kankaista mahtuu hyllyyn (ne "rakkaimmat" eli trikoot, velourit, joustofroteet ja hienoimmat puuvillat). Loput löytyy laatikoista alahyllyiltä ja pöydän alta.

Ompelupöydän vieressä on pari hyllyllistä tärkeitä tavaroita. Kaavoja, käsityöaiheisia lehtiä ja kirjoja, lankoja, kuminauhoja, vetoketjuja, nappeja ym. ym. lajiteltuna kaikenlaisiin kenkä-, metalli- ja muovilaatikoihin.

 Ylähyllyltä löytyy useampi laatikko sukkalankaa, hahtuvaa, villalankaa, puuvillalankaa...

Perfektionistina joka pikkutavaralle pitäisi olla oma paikka. Sitä varten tällainen lokerikko on aivan loistava.  Ja jokainen laatikko on tietysti nimetty jotta tavarat löytyy nopeasti kun niitä tarvitaan  :)

Lisäksi hyllyistä löytyy Orthexin laatikoihin lajiteltuna mm. saumurilankoja, resoreita, aplikaatiokankaita, tilkkuja sekä vaippakankaita. Koskaan ei tiedä milloin inspiraatio iskee, on hyvä olla varautunut kaikin mahdollisin keinoin!

Joo. Tiedän. Eihän tässä ole mitään järkee!

Jälkikirjoitus. Tämä ei ole todellista... Unohdin kokonaan, että minullahan on vielä yksi ompelukone lisää. Nyt alkaa jo hävettämään! Kone on vanha Pfaff (siis oikeasti vanha). Täyttä rautaa, painaa varmaan 15kg. Ja sillä ompelee mitä vaan. Tämä kone onkin erikoisvahvojen neulojen kanssa vain "likaisissa hommissa" eli hevostarvikkeiden korjauskäytössä. Tuota Berninaa kun en viitsi sotkea hevosten karvoihin ja -hilseeseen, niin Pfaffilla hurruutellaan surutta rikkoutuneet loimet, satulahuovat ja muut korjausta vaativat isot hommat. Nahkaneulojen kanssa tämä kone on ihan älyttömän hyvä käyttötarkoituksessaan. Käytettynä ostettu, ja nimenomaan hevostarvikkeiden korjausta varten. Tämä kone asustaa pääsääntöisesti omassa salkussaan jossa se on helppo (no jaa, helppo ja helppo, kun painaa kuin synti...) kuljettaa tallille missä loimet on helpoin korjata suoraan paikanpäällä.

Hattuja hattuja...

 Tykästyin kovasti ennen vuodenvaihdetta tekemäni velourhatun malliin. Istuu päähän hyvin ja suojaa korvat. Ainoa ongelma on vain se, että tein hatuista liian ohuet. Ei se velour yksinään trikoovuoren kanssa ollutkaan riittävä. Eli paksumpia hattuja siis jouduin (tai pääsin) tekemään lisää.

Pitkään on hyllyllä odottanut parikin villakangasta, joista olen viitat suunnitellut tytöille ompelevani. Nyt vihdoin sain leikattua ne sillä varjolla, että lopuista kankaista saan tehtyä paksut talvihatut. Viitat on vielä ompelematta, mutta hattuja tein "koko rahan edestä", eli ompelin loput villakankaat samantien pois :)

Violetista, aikoinaan Virosta ostamastani villakankaasta tein hatun esikoiselle ja vaaleanpunaisesta (Eurokankaasta) villasta sai hatun kuopus. Molemmissa on microfleecevuori. Villa- ja fleecetilkuista kokosimme yhdessä heijastinkankaan ja nappien kera hattuihin heijastavat kukkakoristeet.

 

Hattukaavaa muokatessani tein koeversioita vanhemmista polarfleeceistä. Yksi niistä päätyi ihan lopullisesti hatuksi asti. Tämä oli hieman nafti kuopukselle, joten ystäväni tyttö sai tästä itselleen pihahatun. Lisäksi toinen hattu violetista villasta. Kahta ei tuo esikoinenkaan tarvitse, joten tämä toinen taitaa lähteä joko kirpparille tai jollekin ystävälle lahjaksi. Ja mallien ilmeet ovat taas taattua tavaraa...

Vielä on vaaleanpunaisesta villasta yksi hattu esikoiselle leikattuna, hänkin halusi ehdottomasti vaaleanpunaisen. Sen ompelen valmiiksi kun ehdin. Lopuista tilkuista askartelimme vielä noita heijastinkoruja varastoon. Näitä voi sitten sopivan paikan tullen liittää vaatteisiin tms.